Nokian Fida lähetystorin historiaa

Päätös torin perustamisesta tehtiin vuonna 1981. Alussa tilat olivat pienet, tavara huonoa eikä tuotto kummoista. Tässä kerromme, kuinka Kirpputorista tuli Fida lähetystori sekä tarinan punaisista saappaista.

Päätös kirpputorin perustamisesta Nokialle tehtiin lokakuussa 1981. Pauli Rantanen oli aloittanut vaatteiden keräämisen ympäri Suomea ja Nokia oli keräyksessä mukana. Nokialta kerätyt vaatteet vietiin junalla Selkiin, jossa ne lajiteltiin ja palautettiin lajiteltuina takaisin.

Ensimmäinen myymälä sijaitsi Matarassa, jossa tila oli pieni ja ahdas sekä tavaran laatu huonoa. Kaikki vaatteet silitettiin ja tuoksu oli sen mukainen kun kyse oli vintillä olleista vaatteista. Seurakunnasta työhön löytyi suuri määrä talkoolaisia.

Myynnit olivat päivässä vain muutamia kymmeniä markkoja, eikä tuntemusta kaikkien tuotteiden hinnoitteluun vielä ollut. Joskus myytiin tietämättä liian halvalla. Sen todisti eräs asiakas kun häneltä kysyttiin kauniista rusketuksesta. Vastauksena kuultiin, että hän oli myynyt eteenpäin torilta halvalla ostaneensa maljakon ja käyttäneensä siitä saadut rahat lomamatkaan.

Tässä paikassa toimintaa kesti 10 vuotta, josta siirryttiin Toivontorille. Uudessa paikassa täytyi tehdä isot remontit, joiden johdosta myymälä ei juuri tuottanut. Tästä johtuen ruvettiin nostattamaan myyntiä järjestämällä erilaisia arpajaisia ja kahvituksia.

Nykyisiin tiloihinsa kirpputori muutti vuonna 2000. Aluksi nimenä oli Kirpputori, josta se muutettiin LKA-kirpputoriksi ja vuonna 2003 Fida lähetystoriksi.

Asiakkaiden kanssa on vietetty hienoja hetkiä. Kerrankin torille tullut asiakas pyysi rukousta puolestaan ja loppujenlopuksi rukoiltiin kolmen asiakkaan puolesta.

Juuri vietetyillä lähetystorin syntymäpäivillä kysyttiin eräältä asiakkaalta, miksi hän tykkää käydä meillä. Vastauksena saimme kuulla tarinan kymmenen vuoden takaa. Myymälänhoitaja oli käynyt vierailulla hänen työpaikallaan vanhusten hoitokodissa. Asiakas oli kertonut että jos torille sattuisi tulemaan punaiset saappaat, hän ostaisi ne mielellään.  Kun sitten sellaiset olivat tulleet myyntiin, soitti myymälänhoitaja hoitokotiin pyytäen asiakasta etunimellä puhelimeen, muuta myymälänhoitaja ei asiakkaasta tiennyt. Asiakas oli ollut hyvin mielissään siitä, millaista palvelua hän sai. Punaiset saappaat ovat hänellä vieläkin.

22.11.11