Ei kahta samanlaista päivää

Fillaroin aamupuuron ja kahvikupposen jälkeen, kuten niin monena aamuna aikaisemmin, työpaikalleni Fida lähetystorille.

 Huokailen siinä polkiessani Taivaan Isältä tämänpäiväistä annosta armoa, jaksamista ja oikeaa mielenlaatua kohdata lähimmäiseni.

Pikainen silmäys liikkeeseen: mitä paikkoja pitäisi ensiksi kohentaa? Ripustan roikkuvat vaatteet ja kerään tyhjiä henkareita pois.

Lajitteluhuoneeseen on kertynyt vaatepusseja niin, ettei ovesta meinaa sisään päästä. Jokainen vaate käydään läpi ja tarkastetaan. Käyttökelpoiset laitetaan henkareihin, niskaan sujautetaan hintalappu ja viedään myymälään paikoilleen.

Kun käytettyjä vaatteita käsitellään suuret määrät, pölyä kertyy jatkuvasti. Ei muuta kuin moppi käteen ja menoksi!

Ovatpa ikkunaverhot tehneet kauppansa. Nopeasti silittämään uusia! Monesti ripustaessa uusia paikoilleen tulee asiakas ja haluaa saman tien ostaa ne.

Isoäidin suurista aarteista – astioista, jotka ovat olleet ehkä vuosien ajan pölyttymässä hyllyllä – saamme hohtavan puhtaita ja myytäviä.

Tavaroita joka lähtöön

Nyt tulee sisään kiireinen herra, jonka pitäisi löytää vihreä pöytäliina. Yhteistuumin etsimme ja löydämme sellaisen. Tyytyväisyys on molemmanpuoleinen.

Pari keski-ikäistä leidiä on ollut kaupunkikierroksella. Kuinka ollakaan, lämpimällä säällä jalat ovat turvonneet ja kengät puristavat varpaista ikävästi. Tulivat lähetystorille katsomaan, löytyisikö sopivia. Ja totta kai löytyi!

Polttariporukka on aivan oma lukunsa. Heillä on todella hauskaa, kun etsivät mitä ihmeellisimpiä luomuksia.

Erään rouvan mielestä hinta-laatusuhde ei ole oikein kohdallaan. Katsotaan, kuinka kassalla oleva Leila siitä selviää. Neuvottelemalla ja kompromisseja tehden!

Seuraava päivä on sateinen. Joku asiakas jo odottelee ulkopuolella ovien avaamista. Sateensuoja on jäänyt kotiin: ”Löytyisikö teiltä?”

Kerttu, talkoolaisena Fida lähetystorilla vuodesta 1996

15.6.11