Fida Secondhand Valikko

”Hyvään elämään ei tarvitse hirveästi rahaa”

Silja

Opiskelen Viherlaakson lukion taidelinjalla. Olin myös yläasteella kuvisluokalla ja äitini on kuvisope. Lapsena halusin taiteilijaksi. Nyt kirjoitusten jälkeen haluan mennä lukemaan psykologiaa. Tykkään käydä tekemässä löytöjä. Ostan lähinnä vaatteita. Joskus käyn täällä joka päivä, joskus menee kuukausi, etten käy. Mutta melkein joka kerta tarttuu jotain. Liityin Fidan kanta-asiakkaaksi vuosi tai puolitoista sitten. Mulla oli ostoskori täynnä ja kassalla kysyttiin asiaa. Ajattelin, että okei.

Jotain vähän ekologisempaa ja uniikimpaa
Käytän Fidaa enemmän kuin muita, koska tuotosta suurempi osa menee avustukseen. Ihan tavallisia kirppareita mä vähän kaihdan, koska ihmiset hakee niistä itselleen tuottoa.

Multa ei vaadi rohkeutta kertoa, että käyn kirpparilla. Olen kasvanut siihen, että voin olla omanlainen. Kierrättäminen on vähän ekologisempaa ja halvempaa kuin ostaa suoraan kaupasta. Ja saan ehkä jotain vähän uniikimpaa ja vintagea, jota jokaisella ei ole.

Tää on sellainen juttu, mihin jää koukkuun. Kun kaverit kehuu vaikka, että vitsi sulla on kivat shortsit, niin tulee sellainen mieli, että pitää käydä katsomassa taas uudestaan.

Yhden ihmisen tarina lukujen takaa
Arkielämässä tulee harvoin ajatelleeksi kehitysmaiden asioita. Niitä näkee vain mediassa. Niissä ei painoteta inhimillisyyttä, kerrotaan tilastoja ja lukuja, muttei yhden ihmisen tarinaa. Varsinkin tyttöjen koulunkäynti on iso juttu. Just luin lehdestä, että tyttöjen pitää lopettaa koulunkäynti kuukautisten vuoksi.

Yhteiskunta on patriarkaalinen. Tuntuu pahalta, että myös länsimaissa saan sukupuolen vuoksi pienempää palkkaa. Joissain kulttuureissa erottelu on pahaa, eikä tyttöjä aina ole edes olemassa sukupuolen takia.

Tarvitsenko kaiken?
Toimin partiossa, ja olen kirjoittanut lehtijuttuja. Voisi ruveta kirjoittamaan asiasta enemmänkin. Toisaalta tuntuu, ettei voi tehdä hirveästi, kun kyse kaukana olevista maista.

Jos jotain muuttaisin, niin ehkä se olis kasvava kuilu hyvä- ja huonotuloisten välissä. Että ne, jotka ovat rikkaampia, voisivat antaa omastaan pois muiden hyväksi.

Voinko antaa pois? Tarvitsenko kaiken? Ei hyvään elämään tarvitse hirveästi rahaa.

Silja Aunola, 18, abiturientti

25.4.17